Toivo Soini
Toivo Frans Matias Soini (28. maaliskuuta 1889 Lapua – 7. joulukuuta 1941) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa suojeluskunta- ja rautatiejoukkojen kouluttajana.[1][2]
Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soinin vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Heikki Soini ja Mandi Malmberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Sylvi Sofia Rinta-Nikkolan kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kotkan suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1911 ja liittyi Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuonna 1911 Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa. Sotilaskoulutusta hän sai Jääkärialiupseereille järjestetyllä aktiiviupseerikurssilla Kadettikoulussa vuonna 1921. Lisäksi hän suoritti opintomatkan Tukholmaan ja Göteborgiin vuonna 1923. Lisäksi hän harrasti ammuntaa ja olikin mestariluokan sotilaskivääriampuja vuonna 1927.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soini työskenteli vuosina 1909–1916 sähköttäjänä valtionrautateillä ennen liittymistään vapaaehtoisena Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 6. maaliskuuta 1916. Pioneerikomppaniasta hänet siirrettiin 19. huhtikuuta 1916 alkaen pataljoonan tykistöön. Soini sairastui pataljoonan lähtiessä rintamalle, jolloin hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet palautettiin parannuttuaan pataljoonan 2. komppaniaan 22. elokuuta 1916. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 29. syyskuuta 1916 Altonan työosastoon, mistä hän poistui 4. maaliskuuta 1917 ja työskenteli sen jälkeen Saksassa kesän 1917. Takaisin Suomeen Soini palasi lokakuussa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksasta paluunsa jälkeen Soini koulutti sisällissotaan valmistuvia suojeluskuntajoukkoja Iisalmessa 10. joulukuuta 1917 – 8. helmikuuta 1918 välisenä aikana. Varsinaisten sotatoimien alettua hän toimi kouluttajana Savon rautatiepataljoonan 2. komppaniassa Pieksämäellä 15. helmikuuta – 15. kesäkuuta 1918 välisen ajan, jonka jälkeen hän erosi armeijasta.[1][2]
Sisällissodasta jatkosotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen Soini palasi Valtiorautateiden palvelukseen ja toimi sähköttäjänä 15. kesäkuuta 1918 – 1. maaliskuuta 1923 välisen ajan. Myöhemmin hän työskenteli edustajana useille tehtaille ja kauppamatkustajana. Vuonna 1929 hän työpaikan asiamiehenä Suomen kaasusuojelujärjestöstä, jonka piiritarkastajaksi hän siirtyi Jyväskylään vuonna 1931 ja Helsinkiin vuonna 1934.[1][2]
Talvisotaan Soini osallistui piiritarkastajana Suomen Väestönsuojelujärjestössä Helsingissä, josta tehtävästä hänet siirrettiin talvisodan kestäessä kaasunsuojelu-upseeriksi Jalkaväkirykmentti 69:ään. Jatkosodan puhjettua hänet sijoitettiin 3. hallintokomppaniaan, josta hän sairastuttuaan siirrettiin potilaaksi 53. Sotasairaalaan, jonne hän myös menehtyi. Hänet on haudattu Helsinkiin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.